Raudan Takoja

Kitkas hehku ahjon
on silmissä himmennyt
Käsien tukeva ote
vuosien saatossa väsynyt

Hän raudan muotoilee
iskee uudestaan
Sen hengen taltuttaa
vaikka uupumus korventaa

Syöksy tuhannen kipinän
vedet silmissä nostaa
ja pinnalla hikipisaran
vanha mestari hohtaa

Kymmeniä iskuja
raskaita lyöntejä
Vihdoin rauta pehmenee
ottaa muodon vannaksen

Veteen jäähtymään
hän raudan asettaa
Ite käy istumaan
niin tuoliin nukahtaa

Liekit laantuvat = tuhkaa
ja ahjo kylmenee
Mestarinkin kehossa
veri vaikenee