Kauniinhauta

Katso kuinka talvi tulee vastaan
syleillen ainokaistaan
katso kuinka tuuli tietä näyttää
kun tuonen herra oikeuttaan käyttää

Kello soi ensimmäisen, toisen
vielä kolmannenkin
tahdin kulkueelle lyö
näyttää paikan avoimenkin
vaikka maa on kylmää täynnä
vielä joukkoon tummaan mahtuu
juhlapöydän antimiin

Pian lapsi alle peiton päätyy
ja sinne hiljakseen jäätyy
enää eivät kellot surua soi
vieraat hijaa kahvinsa loppuun joi

Ja matkaan kun lähteä täytyy
vilkuttajat on pois lähteneet
pakkasen raiskaamat valkoiset terveiset
kirkkaaseen muoviin on jäätyneet