Surun Aika

Maa on kylmä jalkojeni alla
Ei löydy lämpöä mistään
On aika minun jäätyä myös
Mahdankohan sulaa keväällä?

Katseeni on kuin tyhjää vaan
Suru sisälläni pohjaton
Tarvitsen voimaa selvitä talvesta
Ikuisesta ja kylmästä

Säästä minut tuskalta
Ei, mikään ei auta
Minulla ei ole suojaa
Viekö talvi minut iäisyyteen?
Vain aika sen näyttää voi

Elämän on oltava synkkää
Aurinko ei iloitse enää
En minäkään
Koskaan en lohtua löydä

Surun aika koittaa jälleen
Syksy aikaa on pahuuden
Kuoleman viljan keruu aikaa
Heinät kuihtua alkavat
Murentuvat kosketuksesta
Kylmä sumu hiipii illalla varkain
Jäädyttää sielut ja sydämet
Kyyneleetkin jääkiteinä tippuvat